Pirtin tarina juontaa juu­rensa vuodesta 1922. Suomi oli tuolloin itse­näi­senä val­tiona vasta 5-vuotias. Maahan oli muo­dos­tunut suuri määrä itse­näi­siä pien­tiloja torppari­uudis­tuksen ja ns. Lex Kallio-lain myötä. Pien­tilal­listen amma­til­liseksi neuvonta­tueksi perus­tettiin Hannes Gebhardin johdolla Pienv­ilje­lijäin Keskus­liitto syk­syllä 1922. Sitä ennen oli jo käynnis­tetty tiedotus­kampanja paikal­listen pien­vilje­lijä­yhdis­tysten perus­ta­mi­seksi. Tähän tartut­tiin myös Järven­taustan kylällä. Innostus oli niin suuri, että syksyllä 1922 yhdis­tyksiä tuli perus­te­tuksi peräti kaksi (rinnak­kais­eloa kesti nelisen vuotta ennen sulau­tu­mista yhdeksi yhdistykseksi). Kaksi vuotta perus­tami­sesta eli v. 1924 tehtiin päätös Juuso Salon johta­massa yhdis­tyk­sessä oman toimi­talon raken­tami­sesta pää­osin talkoo­voimin.

Touhu alkoi tukki­tal­koilla 1924 joulun väli­päivinä. Keskus­liitolta tilattiin pien­vilje­lijäin talon malli­piirus­tukset. Varojen hank­kimi­seksi pää­tet­tiin pitää suuret arpa­jai­set kahden vuoden kuluessa.

Alkuvuodesta 1927 oltiin niin pit­källä, että raken­tami­nen voitiin aloittaa. Sitä ennen oli pii­rus­tuk­sia muu­tettu siten, että juhla­salia piden­net­tiin kah­della met­rillä. Työtä johta­maan nimet­tiin 3-henki­nen raken­nus­toimi­kunta. Pirtillä oli alusta pitäen paljon käyttöä (koko­uk­sia, kesä­juhlia, tans­seja jne.) Muutkin tahot kuin oma yhdis­tys vuokra­sivat tiloja. 1980-luvun alussa perus­te­tusta Järven­taus­tan kylä­yhdis­tyk­sestä tuli Pirtin ahkera käyttäjä.

Vuosikymmenten myötä rakennusta ehos­tettiin ja korjail­tiin tarpeen mukaan, pääosin talkoo­voimin. Vuosi­kymmenet kulut­tivat kuitenkin rakenteita ja talon kunto heikkeni. Vuoden 2008 alussa päätet­tiin pien­viljelijä­yhdis­tyksen ko­kouk­sessa aloittaa Pirtin pelas­tamis­projekti. Heti keväällä pidettiin tukki­talkoot ja sahau­tettiin rakennus­tarpeet. Kyseessä oli niin suuri­suuntainen hanke, että pelkällä talkoo­hengellä sitä ei olisi voitu toteuttaa. Suomen Koti­seutu­liitolta saatiinkin hankkeeseen rahallista tukea. Ehtona oli, että perus­korjaus tehdään alkuperäistä kunnioit­taen. Saneerausta valvoi Koti­seutu­liiton ohella Lopen kunnan rakennus­tarkas­taja. Perus­korjaus saatiin päätökseen v. 2016.  Voimain­ponnistus kesti siis kahdeksan vuotta ja kirjanpidon mukaan talkoo­työ­tunteja kertyi 6679. Mukana olivat niin miehet kuin naiset. Naisten panos oli tärkeä: talkoo­päivinä oli tarjolla ruuat ja kahvit, naiset osallis­tuivat myös suunnit­teluun ja sisustamiseen.